Vastakohdat

Kuinka kauan jaksankaan,
seisoa sateessa,
ja odottaa,
koska aurinko nousee.

Rakkaus palaa rinnassain,
vaikka sydän onkin rikki,
ja olen niin voimaton,
ja surullinen.

Ei kai koskaan mikään muutu,
aina sä anteeksi saat.
Luotan vain uudestaan,
vaikka mut rikotaan.

Mä en uskalla hypätä pois.
Jos tämä onkin se juna,
jonka pääteasemalla odotetaan,
ja onnellisuus ottaa,
avosylin vastaan.

Voin olla tyhmä ja sinisilmäinen,
kun turhaan rakastaa,
vaikka vastaustakaan ei saa.

Ken tietää mitä lopulta käy,
en minä ainakaan.
Ehkä tuhlaan rakkauttani,
ja se katoaa.

Kai parempi on rakastaa turhaan,
kuin ei rakastaisi ollenkaan.
Tietää ainakin tunteiden,
joskus olleen paikallaan.

Pohjimmiltaan sydämetön,
ei koskaan onnea saa.
Ei kai sitten sellainenkaan,
jolla sydän on liian suuri,
ja herkkä rakastumaan.

Vastakohdat täydentää toisiaan,
niin sanotaan.
Täydentääkö sydämetön sellaista,
jolla on sydän paikallaan?