Yön hiljaisuudessa
hän astelee
reppu selässänsä.
Korkealla mäellä,
lakikiven äärellä
hän polvistuu.
Asettaa kynttilän
ja Raamatun kivelle.
Painaa päänsä.
Syntinsä tunnustaa.
Vikansa ymmärtää
ja haluaa parantua.
Nöyränä kiittää Jumalaa.
Veisää ylistystä ja
kunniaa.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Goethe | Nimetön nro 5 | 14.8.2007 | 0 | Runo |
| Goethe | Nimetön Nro 4 | 12.7.2007 | 1 | Runo |
| Goethe | Nimetön Nro 2 | 25.5.2007 | 0 | Runo |
| Goethe | Nimetön Nro 3 | 25.5.2007 | 1 | Runo |
| Goethe | Päivä | 22.2.2007 | 1 | Runo |
| Goethe | Yön rukous | 8.4.2006 | 2 | Runo |
| Goethe | Messun uhrit | 8.4.2006 | 0 | Runo |
| Goethe | Aurinkouhri | 8.4.2006 | 0 | Runo |
| Goethe | Nimetön nro 1 | 26.2.2006 | 3 | Runo |
| Goethe | Ukkonen | 11.2.2006 | 0 | Runo |
Kommentit
Ei ole syntiä.
Kaunis rukous. Siunausta sinulle.