Kevät tulee vielä

Kuinka huomaamatta sitä voi
luiskahtaa aallonharjalta alas
pohjamutiin.
Vajota samean veden sekaan,
hiljaa kietoutua kiinni 
aluskasvillisuuteen.

Jäädä jumiin siihen hämärään,
johon valo pinnalta vaivoin kajastaa.
Seurata, ikään kuin itsestä irrallaan,
ylöspäin pyrkiviä kuplia hengityksestä,
joka ei huomisesta piittaa.
Ja vaikka tietää, että todella
niin halutessaan pystyisi, 
juuri nyt ei jaksa
                       viitsi
                          huvita
ei näe syytä nousta ylös,
ravistaa rihmoja ympäriltään.

Haluaisin nyt vain nukkua,
tässä näin. Anna mun vaan olla.
Iloisuuden talviunilla.

sillä uskon
     ja tiedän

valo lisääntyy kyllä.

Päivä päivältä vähenee p i m e ä n  p a i n o.