eivät jokamiehet leiriydy.
Mutta niin vain pintatyynenä seurasin,
kun jo virittelit valkeaa pimenevään yöhön.
Saatoin muutaman kuivan oksankin
reitillesi ripotella,
hienovaraisena lupauksena lämmöstä
ohikulkumatkallasi.
Totisesti,
liekit loimottivat kupeitani
ja heikon hetken kohteeton kaipuuni
lepäsi hahmossasi.
Olisitpa vain kaatanut vettä hiillokseen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
koko tarinallinen kuori.
luonteenpiirteet kuvaat molemmista hienosti,
taitavat kielikuvat kuorruttavat komeutta,
tuovat tunelmaan syvyydet
Sivut