Kuinka monta kevättä?

Varjot pitenevät, metsä soi. 
Vedet lirisevät, tipottain ja noroina odotettua
vapautumistaan, vaikka vielä aamulla
kaikki oli jäässä. 
Ehkä viikko ja valkeus on väistynyt.. 

Kolmaskymmeneskuudes kerta, kun saan todistaa tätä ihmettä, nyt tietoisempana kuin koskaan. 
Joskus ajatus vavahduttaa;
että elämää voisi laskea keväinä, kesinä, syksyinä, talvina, jouluina ja juhannuksina. 
"Näin monta olen kokenut, kuinka monta vielä jäljellä?"
Ei kukaan tiedä.
Ukki, sinulla ei välttämättä yhtäkään. 

Niin helppoa on turtua luulemaan kaiken olevan ikuista. Silti jokainen päivä, tunti, minuutti ja sekunti on samalla ensimmäinen ja viimeinen laatuaan. 
Kuinka monta kevättä vielä saan? 
Miten muistaisi ihmetellä, arvostaa ja ihastella jokaista hetkeä väistämättömän luopumisen lävitse. 
Kiitollisuudella ja liikutuksella,
osana kiertokulkua.