Rakkaimpani mun

Katselen lumiselle pihalle,
Keskityn vain näkemääni.
Mikään muu ei pääse sisälleni,
Ei ääni, eikä mikään kuulemani.

Vielä lumiset puut,
Kohoavat valkeudesta.
Valkeasta kuin luut.,
Välittämättä ympäröivästä kirkkaudesta.

Tunnen, kuinka joku pysähtyy viereeni.
En vain halua katsoa kuka.
Haamu ujuttautuu mieleeni.
Tiedän jo kuka.

Väkisin käännän katseeni.
Kohtaan tutun ilmeen.
Kukaan ei olekaan vieressäni.
Olen taas alkanut kuvittelemaan.

Kun katson uudestaan.
Näen sinut taas.
En pysty unohtamaan.
Enkä mielessä kokonaan muodostamaan.

Varjosi vain,
Olemuksesi haamun.
Silti olet mieslesesäin.
Rakkaimpani mun.