Hajoavan suhteen anatomia

"Olen valmis rakastamaan sinua,
uudestaan ja uudestaan,
päivästä toiseen,
aina vain"

Hetkeen en voi hengittää,
kyyneleilläkin on sanat.

Ja sinä vain hymyilet niin kuin onnettomat hymyilevät;
kasvot puoliksi pimeässä,
silmät jossain muualla.

Olenko rakastunut vain kuljettaakseni päivästä iltaan
ja aamun keltaisiin valokaiteisiin
niitä ajatuksia, joita
sinä et tahdo lausua.

Rakastan sinua jokaisen minuutin,
jokaisen päivän ja yön ja tumman aamun
kuin haluaisin itseäni rakastettavan:

Ehdottomasti
Kipeästi
Kuin piikkipensas tyynyn alla tai tuhat satuttavaa neulaa lakanoissa
Mutta silti

aina vain.

Tahdon saada sinut ymmärtämään,
näkemään sen selkeästi kuin viiltävän pakkastaivaan maailmasi yllä,
että sadut ovat heijastuksia.

Olen vain minä.

Enkä ole prinsessa