Epäilemättä tuhoon tuomittu.
Vahva pahanolon tunne vatsassa.
"Kyllä se siitä ajallaan", sanotaan.
Entä, jos ei?
Minustako se riippuu?
Minusta,
joka ei koskaan tee niin kuin tarvitsisi.
Kuinka voit laskea ihmissuhteen painon harteilleni,
jos en edes omaa mieltäni jaksa?
Turhuuden tuntuista elämää,
väärät perhoset verisuonissa.
Ne eivät kutita lämpöisesti,
ehei.
Ne polttavat,
puskevat ihon läpi.
Pahat perhoset!
Nekö ovat syynä tähän heikkoon oloon?
Selite:
Ei vaan onnistu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runo herätti meilenkiintoni. Vahvaa,mutta silti herkkää tekstiä. Hieman katkeruuttakin huomaan. Upea runo.
Hienoja tekstejä kaikki. Tämä on erityisen hieno, jatka samaan malliin :)