Rakastan sinua

Kesän paahde oli jo loppunut,
kääntynyt syksyn tuuleksi.
Sateeksi ja myrskyksi.

Syksykin on ohi jo.
Lumet tulivat,
ja ne menivät.

Vaikka vuosi on kohta mennyt.
Olen kulkenut sen yksin.
Yrittänyt unohtaa kipeitä muistoja.

Sinä jäit unholaan.
Jo hetkeksi nukkumaan.

Mutta joskus iltaisin
kuvasi nousee mieleeni.
Uudelleen,
ja uudelleen.

Rakastin sinua.
Rakastan vieläkin.
Ja vaikka kohtelit minua huonosti,
valitsit toisen.
Rakastan yhä.

Sinä sait onnen toisen kanssa.
Ajoittain pystyn jopa iloitsemaan puolestasi.

Rakkaus sinuun kasvaa.
Se kasvaa,
vaikken ole kuullut sinusta mitään.
En puoleen vuoteen.
Ja nyt kauemmin.

Haluan vain kertoa.
En oleta mitään.
En pyytele.
Mutta haluan, että tiedät.

Eivät kesän paahteet.
Eivät syksyn sateet.
Myrskykään.
Lumet eivät sitä mukanaan vieneet.
Eikä se koskaan sammuisi.

Olet aamunkoite,
joka silmäni aukaisee.
Olet maailma, jossa elän.
Ilma,
jota hengitän.

Luulin,
että aikanaan sinäkin unohdut.
Mutta aika olikin juuri se,
mikä sinut mielessäni pitää.

En koskaan unohda sinua.

Enkä sitä rakkautta.
Joka aamu se syttyy uudelleen.

En anna sen sammua.