Erinlaiseksi sua luulin

Kun katson häntä,
Sydämmeni huokaa
Vaan hän ei sitä koskaan huomaa.

Liian vähän valoa
Että näkisin todellisuuden kajoa.
Kaikki sanoo,
Minun on syytä varoa.

Se jota häneksi luulen on vaan pintaa.
Mitä raapimalla,
Löytää jotain vain masentavampaa.

Ennen hänen pehmeät kätensä,
Käärivät minut ympärillensä.

Samalla kuulin sun riekaleiksi,
Muidenkin sydämmet repineen.
Erinlaiseks sua luulin mutta,
Toista vähän kuulin.