mietin missä kohtaa unet
muuttuivat tiennäyttäjiksi
minä hirviöksi
sinä hulluksi
vedät niin kovaa että sattuu
ja kun juna jättää mut
väärälle asemalle
tuntemattomaan maahan ja
sellaiseen kellonaikaan että tuskin kukaan
on enää hereillä
en voi olla miettimättä yhdenkaltaisuutta
kun ollaan väärässä paikassa
ja väärään aikaan
ja on vitun vaikeaa nukkua
kun ei tiedä kuka on herätessään
ja lopulta ainut varma asia on
lähtevät junat,
kuvasi jokaisen vaunun ikkunassa
hätähuudot, etsintäkuulutukset ja pelkotilat
juostessani laiturille näen vain
ikuisia perävaloja ja vilkutuksia
koska me ollaan auttamattomasti myöhässä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kerrassaan upea. suosikkeihin.
vahvaa tekstiä. Hieno runo, pidän
hieno ahdistavuudessaan.