vääristyneitä jalkateriä,
aurinkoleijonia
ja annostukset
aika hukassa
olet kai jossakin tän kaiken rajamailla
leijona höyhenpuvussa
et niin pelottava
ja silti hengenvaarallinen
meitä yhdistää veri
ja villieläimen katse
mutta silmät suljettuina kulkeminen
tuskin vie mua susta kauemmas
saisin susta syyn heikkouksiini
painajaisiin ja mustelmiin
mutta ethän sä koskaan edes lähtenyt,
ethän
ympyrät, silmät ja ovet sulkeutuu
kuten sydämenikin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Alku jo jotenkin koukuttaa runoon!
Minua kiehtoo jostain syystä sanan "veri"-käyttö runoissa, olen kirjoittanut paljon sellaisia tekstejä itselleni. Se on kuitenkin jotenkin niin vahva ja ehkä kulunutkin sana ainakin tietyissä asiayhteyksissä.
Kuitenkin, tässä on kivoja sanoja "leijona höyhenpuvussa", "mustelmat". Sellaisia mihin kiinnittää huomion.
Hieno loppu, miten niin monet jutut sulkeutuu. Ympyrät ja ovet.