”Tules jo!” kuulen rakkaani huutavan. Yllätyksen hän on kertonut valmistaneensa, piristämään mieltäni. Syksyn taika iskee kerta toisensa jälkeen, pimeys ja kuihtuminen saavuttavat minutkin. En osaa valittaa, istun sisällä, kirjoitan, olen rauhassa haikeana. Rakkaani ei pidä siitä, tahtoo nähdä minut aina aurinkonaan, kirkkaimpana, iloisimpana.
”Siihenkö jäit haaveilemaan?” takaa kädet ympärilleni kietova mies kysyy, suukottaa poskea.
”Joo”, vastaan, käännyn suutelemaan. Kaunis hymy tavoittaa silmäni, valaisee minutkin.
”Tule”, rakkaani kehottaa, vetää perässään.
Kädet silmieni päällä, ohjaavat kulkuani. Ulkoilma kasvoillani, lämmin.
”Tsädääm!” paljastaa valtavan lehtikasan edessäni lapsenomaista riemua kummankin mielessä.
”Hyppää!” rakkaani kehottaa.
”Ei. Hypätään yhdessä”, tartun käteen ja vedän mukaani.
Oi ihana syksy!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
