Asuntosi täynnä tyhjiä huoneita,
joiden ovet pidät kiinni.
Joskus käyt huoneissa istumassa
ja muistelemassa
lasten leikkien ääniä ja naurua.
Halaat pehmoleluja,
joita olet säästänyt
lastenlasten vierailuja varten.
Enää sinun ei tarvitse
peitellä ketään iltaisin.
Pienet kädet eivät kurotu
kaulasi ympärille
ja anna lapsen viatonta suukkoa.
Lapsesi kasvoivat suuriksi
huomaamatta.
Nyt kun he käyvät kylässä
halataan syntymäpäivinä
muutaman kerran vuodessa.
Juotte kahvia suurista kupeista
ja juttelette kuin aikuiset.
Lapsuuden välittömyys, lämpö ja läheisyys
on kadonnut väliltänne.
Lastenlapsissasi näet omat lapsesi
ja ikävöit aikaa,
jolloin vielä kotonasi kuului
pienten jalkojen töminää päivittäin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo:)Kaikkihan me vanhenemme vuorollamme jokainen.
aivan mahtavasti kuvailet tosi elämää
kuin se on,tyhjä koti on kohta minullakin
kun nuoriin koulun lopettaa ,vajaat neljä vuotta vielä mutta lastenlapset asuvatkin lähellä ja heitä katson niin tulee kyllä joskus kaipuu sinne kun omat olivat vielä pieniä
oi :) tosi hyvä runo :)
Sait miehen kyyneliin T_T
Todella kaunis.
Elämä tuntuu joskus melkein julmalta vaikka valoisasti kirjoitatkin tyhjästä kodista. Niin se vain on.