Tarkkaan hiottu ylpeyden naamio
sulautuu ovien lukkiutuessa
tunneköyhyydeksi
ja halvan ulkokuoren
näennäisviattomuus oksettaa
kun et ollutkaan se
jota haluaisit
miten haluaisit
vaan anteeksiantamattomuus
riittämättömyyttäsi kohtaan
kasvaa niiden hetkien mittakaavassa
ihan liian suureksi
itseinho
saisi säälinkin tuntumaan
välittämiseltä
kun häpeät
olemassaolosi turhuutta
ilta illan jälkeen
eivätkä jäljet tänäänkään
johda
ulos ympyrästä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä ei päästä lukijaansa helpolla vaan vaatii lukemaan uudelleen ja uudelleen...avaten jokaisen sanan vähitellen...uusia ulottuvuuksia luoden. Vaan vahvana, jopa hieman halveksuntaa löydän...
Luin tämän moneen kertaan, ekalla kertaa en tajunnut mistä tässä puhutaan, tässä on niin paljon vaikeita lauseita jotka kuitenkin tekät tästä niin hyvän. Myös ihanaa tässä on se että et ole laittanut tekstiä suoriin riveihin, joka olisi tehnyt tästä ehkä helposti luettavamman mutta näin tämä on mielenkiintoisempi ja huomiota herättävämpi.
Mutta jaarittelut sikseen, taidan lisätä tämän suosikkeihin ^^