Öisen nuotion loisteessa
kitaran hiljainen ääni.
Se soi säveltään
ystäville, läheisille,
satunnaisille matkaajille.
Kaikille niille,
joita rakkaus koskettaa,
joita läheisyys lämmittää.
Se soi kaikille niille,
joita kaipaus sisältä kylmää,
joita ikävän viileys varjostaa.
Sormet kulkevat polkuaan
hyväillen kieliä,
kertoen loputonta tarinaa.
Kuule sen hiljainen ääni,
pysähdy ja kuuntele.
Sinullekin se soi,
kaihoa, rakkautta,
ikävää ja iloa.
Öisen nuotion loisteessa
kitaran hiljainen ääni
Selite:
Lieneekö harrastuksellani jotain osuutta tämän tekstin syntymiseen... :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis.Olisipa ihanaa istua nuotiolla kitaran soittoa kuunnellen:)
Mielenkuvasi ovat herkkiä ja kauniita. Kauniita runoja niistä syntyy.
Kävin myös galleria kuvasi katsomassa. Koukuttivat nekin hetkeksi ;D
Hyvää syntymäpäivää.
Ihastuttava tunnelma.
Itsekin joskus olen saanut vastaavaa kokea.
ihanan rauhoittava