Kasvan maata kohti taivaan sydämestä
kurotan käsiäni alas yksinäisyydestä
ne eivät koskaan yllä sinuun
kosketukseni ei koskaan pyyhi kyyneleitäsi
suojeleva sade väistää kehosi arpia
kasvosi halkeilleet surusta
juurettomana arvottomassa maailmassa
tavoittamattomissa, muistojen menneisyydessä
maailman takaa ei kuiskaukseni kanna
käänny aika, vie minut takaisin.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Verikaste | Nimetön mieli | 25.9.2010 | 0 | Runo |
| Verikaste | Näen maailmasta unta | 15.9.2010 | 0 | Runo |
| Verikaste | Näkymätön valo | 14.9.2010 | 0 | Runo |
| Verikaste | Unieni ystävälle | 14.9.2010 | 0 | Runo |
| Verikaste | Mä en toimi auringon valolla, readme1 | 17.5.2010 | 0 | Runo |
| Verikaste | 87 vuotta vanhuutta ja meri | 14.5.2010 | 0 | Runo |
| Verikaste | Pisarat, jotka eivät laskeudu | 10.5.2010 | 1 | Runo |
| Verikaste | Akku lähes tyhjä | 8.5.2010 | 0 | Runo |
| Verikaste | Äänetön karuselli | 8.5.2010 | 0 | Runo |
| Verikaste | Kasvu | 23.4.2010 | 1 | Runo |
Kommentit
surullinen ja haikea, kaunis. runon nimi on erityisen ihana