Hiljaisina kadut seisovat,
hiljaa toisiansa reunustavat,
hiljaa taivasta tuijottaen.
Tunteettomasti sade kastelee,
hiljaiset kadut,
vedellään hukuttaa.
Hiljaa kuolleet lehdet vierivät,
iäisyyden syleilyyn,
kaduilla pyörivät.
Silti lehdet katoaa,
ei niitä muista kukaan,
ei muista lehtiä kuolleita.
Vaan kadut eivät unohda,
niiden läheisiä ystäviä,
lentiä kuolleita.
Minäkään en teitä unohda,
vaikka pois vierisitte,
yli hiljaisten katujen,
kohti iäisyyden syleilyä..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihana sai niskakarvat pystyyn...mitenkäs niinku muuten menee?