Puut

Yksin istun,
puita katson,
puita menneiden henkien,
puita yksinäisyydessään.

Vaan aina tiedän,
sen todella tiedän,
kun yksin puun nään,
en olekkaan yksin.

Vaikka mikä painaa,
on aina puu,
joka ei koskaan lähde ja kuuntelee,
siis en ole yksin.

Vaikka puu olisi sairas,
se kuunnella jaksaa,
eikä koskaan,
ei koskaan katoa minnekkään.

Nuo puut,
jotka eivät katoa,
puut jotka pysyvät aina ympärillä vaikka niitä ei näe,
ne puut ovat YSTÄVIÄ.

Puille puhun,
siis ystävilleni,
ja he puhuvat minulle,
jos sanansa minulle suovat.

En siis ole yksin,
et siis ole sinäkään..