Entä kun

Entä Kun

Surkea on soppaansa sortunut. Vieressä makaa puoliksi kaatunut. Entä kun maailma. Entä kun taivas ja sittemmin ihminen, kaikki on joskus oltava kaatunut.

Nokka eteenpäin metsikössä luotsaa, mutta myös kova tahto tuo tuskaa.Yhdistyneet on kansan mullat.

Entä kun solttuja kuoloo liian monta. Pitäskö narun päähän laittoo keppi. Porkkanoita koko valtamereksi. Sinä sissi, puhut, muttet mitään keksi.

Roviolla turisoo vanha parta. Sovinnossa vaan ei auta edes paksu kaula.

Ruosteen väri pyssyist huuhdellaan.Tokioko tänne tuo mannertaan. Valitkoon sekin itelleen jonkun toisen maan. Eläinmetkin kai näyttää soltuille selkää ja vääpelin virne luo saappaisiin typerää kiillettään. Niskako taas nurinoitaan aiheuttaa.

Jonain päivänä alkaa sodassakin ukkostaa ja sataa. Saaraan aikaseks tsunami ja yhdistetty kuntopiiri. Ole hiljaa ja hiivi. Riko mitä käytät, näin et pelkurilta näytä. Ratko ja raavi. Ravintona pelkät geenit. Toisilla sentään seepran nahkaa ja likaviemärit.

Sotaherrastaki on tullu pyrkyri ja kenttäkeiton ylin paavi. Sydän sillä on, mut ei oo kehno sillä ees sen laaki. Harmi sillä tahto ois just se sotilaan tankki. Sitä ruokaa ne huutaa vaan kaikki, ei syömiseks riitä tää meirän kenttälakki. Ni on arvo sodas ylevä ku kenkälankki. Entä kun...HILJAA RIVISSÄ.