Nimetön

Epäröin, yhä enemmän,
haparoivin askelin.
Hymysi näen,
naurusi kuulen,
Pysähdyn.
Hiljaisuutta kuuntelen.
Huokaisen,
annan olla.

Sydämeni pieni,
taskuusi jäi.
Muistathan sitä varoen
käsitellä,
hoivata ja helliä,
etkä vain julmasti
likaojaan heittää.

En paljon pyydä,
muutamaa sanaa vain,
totuuden tunteistasi,
ei turhanpäiväisiä vihjeitä,
vaan totuuden.