Kerro mulle auringosta
Avaruuden äärettömyydestä
Kerro mulle vapaudesta
Sen kevyestä askelluksesta
Kerro mulle linnuista
Niiden siivistä ilmaa halkovista
Kone, joka hengittää elämääni
On vain metrin pituisen johdon päässä
Sydämen sykkeen tahdissa
Se johto imee energiansa verkkovirrasta
Näissä kylmissä huoneissa
Veri pakenee kasvoista
Solumyrkyt virtaa suonissa
Ihmisrauniot lojuvat nojatuoleissa
Ja salaa toivovat vieraan ei-toivotun selkäytimistään poistuvan
Siis kerro mulle auringosta
Sen valosta valkoisesta
Ja uudesta kalpeasta aamusta
Kun etäpesäke löytyi jostain muualta
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pysähdyttävä runo, todella.