Hiljaiset hyvästit

Runoilija Minorea

nainen
Julkaistu:
9
Liittynyt: 1.8.2005
Viimeksi paikalla: 22.4.2016 15:48

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Pirteä ja elämäniloinen ihminen. Puhun paljon, mutta se on vain kuori, jonka alta löytyy ujo ja hauras tyttö. josta paloja on jo revitty irti.
Löytyy pyörimästä uskomattoman useista paikoista samalla nimimerkillä.
"En etsi seikkailuja, seikkailut etsivät minua, eivätkö löydä, sokeat."

"Katse voi tappaa, sanat voi satuttaa, väkivalta kasvaa."
 

Kuin tuuli, kuulen askelet.
Pienet, hiljaiset.

Ne sipsuttelee eteisessä,
pimeässä käytävässä.

Hiljaa makuuhuoneeseen suuntaa,
sängyn viereen kurvaa.

Istumaan käy varoen,
kevyesti henkäisten.

Ilmestyy silmiin kyynel,
istuu vieressä kerran viimeisen.

Näe toinen ei hahmoa,
tunne toinen ei kosketusta,
kuule toinen ei huutoa.

Silti hipaisu kevyt poskelle,
kuivaa kyyneleen.

Katoaa hiljaa tyhjyyteen,
pääsee nukahtamaan tähän pimeyteen.

Selite: 
2.10.2009
Kategoria: 
 

Kommentit

Hiljaa, hyvin hiljaa on runosi äärelle tultava. Hennon kaunis hetki.

Hiljaa, hyvin hiljaa on runosi äärelle tultava. Hennon kaunis hetki.

 

Käyttäjän kaikki runot