Kuin tuuli, kuulen askelet.
Pienet, hiljaiset.
Ne sipsuttelee eteisessä,
pimeässä käytävässä.
Hiljaa makuuhuoneeseen suuntaa,
sängyn viereen kurvaa.
Istumaan käy varoen,
kevyesti henkäisten.
Ilmestyy silmiin kyynel,
istuu vieressä kerran viimeisen.
Näe toinen ei hahmoa,
tunne toinen ei kosketusta,
kuule toinen ei huutoa.
Silti hipaisu kevyt poskelle,
kuivaa kyyneleen.
Katoaa hiljaa tyhjyyteen,
pääsee nukahtamaan tähän pimeyteen.
Selite:
2.10.2009
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hiljaa, hyvin hiljaa on runosi äärelle tultava. Hennon kaunis hetki.
Hiljaa, hyvin hiljaa on runosi äärelle tultava. Hennon kaunis hetki.