Only one

Runoilija RubyGloom

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 17.7.2005

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Pikkuinen sekava mielli vailla punaista lankaa. Kirjoittaminen ei paranna ahdistusta, mutta helpottaa oloa, tunteet eivät muutu kirjoittaessa, niitä vain pystyy käsittelemään paljon paremmin kun ne saa purettua sisältään
 

Olet valo tunnelissani, majakkani myrskyissä, kasteen kauneus usvaisesa aamussa, voima pumppaamassa sydäntäni.
Maailmani
Elämäni
Rakkauteni
Kerrankin olen varma, että yhdessä pääsemme yli
jokaikisestä kivestä, kuopasta, muurista ja mäestä.
Meitä ei erota kovinkaan myrsky,

ei sakeinkaan sumu saa meitä toisistamme eksymään. Kylmimmätkään tullet eivät tätä liekkiä sammuta,

ei saa vesisade tukahdutettua tätä tulta joka meistä palaa.

Ennen se olin minä maailmaa vastaan, nyt meitä on kaksi ja tämä maailma ei enää meitä pysty murtamaan,

eivät tämän maailman säännöt meidän peliimme kuulu.
Me kirjoitamme oman satumme, me teemme onnellisen loppumme.

Ei ole kultaa tai timantteja meidän palatsissamme,
ei sinne tarvita kylmää graniittia taikka kovia, kylmiä valoja
Minulle riittäisi peti metsän lehvillä,
kunhan vain jakaisit sen kanssani.

Rakkautemme liekki lämmittäisi ja valaisisi tiemme emmekä voisi koskaan eksyä.
Vaikka sade ja tuuli ruoskisivat kylmää maailmaa ympärillämme, me olisimme turvassa toisissamme.

Toisinaan en tiedä missä minä lopun ja sinä alat, ajatuksemme kietoutuvat yhteen kuin punottuna kultaiseen verkkoon .
Tuhansien maailmojen portit avautuvat edessämme ja kanssasi en pelkää hetkeäkään niistä kulkemista.
Toisinaan maailma tahtoo meidät erottaa, ei kestä katsoa kuinka pilkkaamme sen musertavaa voimaa.
Joskus taakka painaa selän kumaraan ja voimat tuntuvat hupenevan juoksuhiekkaan.
Sellaisina hetkinä on paras luovuttaa.

Silmät ummistaa ja todellisuudelta karkuun sukeltaa.
Ja kun silmämme sylikkäin avataan, on maailmamme palaset taas kohdallaan.
Ei meitä pahat voimat saa kaatumaan, ei koskaan karkuun juoksemaan.

Ei mikään voi erottaa kahta jotka yhteen on luotu,

sielujen langalla toisiinsa kudottu

Ei viha ei katkeruus, pelko tai kuolema,

ei mikään meidän tarinaamme voi katkaista.

Selite: 
<i>mä olen viimein löytänyt sen elämää suuremman rakkauden, sen tunteen kun saa rakastaa ja olla rakastettu aivan omana itsenään. Se on vahvempaa kuin kallio, herkempää kuin perhonen, raskaampaa kuin yksikään pettymys, helpompaa kuin hengittäminen, tuskallisempaa kuin sata neulaa sydämessä ja kauniimpaa kuin aamu-usvan tanssi kasteisen nurmen yllä.</i>
oletus
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot