Surun esirippu laskeutuu
peittää kasvot ja vierivät kyyneleet
Näen unta piilopaikastani
kuplasta jota mikään puukko
ei voi puhkaista
Joka levittyy jokaisen salaisuuden ylle
Sinun edessäsi seison alastomana
Olen tuulessa huojuva heinäpelto
korsi joka taipuu sormiesi välissä
Olen meri joka avautuu silmänkantamattomiin
jonne sinä juokset, antaudut joka solullasi
Painan mäntää alaspäin
Pää alaspäin, elämä alamäessä
Vauhdissa, huumassa, niin nopeaa
etten kerkeä nähdä muuta kuin
sivuilla vilistävät maisemat
Esirippu laskeutuu
Jälleen se peittää tämän näytelmän
Alastomana
Heinäpellossa
Meressä
Sinun kanssasi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
pidin paljon