Kaipuu elämään

Huuma on viheliäistä
se ottaa kiinni
eikä päästä irti
houkuttelee minusta
unohdetun esiin

ei pitäisi
mutta tuntuu niin hyvältä
raja meni
mutta mitä siitä
turhaa ajatella

niinkö?

helppo on huijata
itseä
helppo on heittäytyä
vapauteen
syvemmälle jokeen

uuden muututtua vanhaksi
ei muista aikaisempaa
ei ota opiksi
mielestä parempaa
mutta oikeasti vain turruttavaa

silti,
entä tämä kaipaus
kalvava tarve
kuin leppymätön aave
joka ei päästä irti
miksi?