Kuule kaukaa kantautuu
kuinka kettu vinkuu kalliolla
lähemmäs hiivin esteeseen törmään
verkko edessä en näe pimeään
mummo istuu vieressä
minulle suloisesti hymyilee
nousee
sanoo katsohan säkeet solmussa
ojentaa langat alan niitä avata
kuva hetki hetkeltä selkenee
kettu raukka
korvat repeytyneet
haavat jaloissa
tassut korvilla
maailma mene pois
vihaisesti kuin paha tulessa
kettu tuijottaa pesää
se olisi voinut olla sen
kettusein pentujako pelkäät?
Näätä ilkkuu pensaan takaa
se toinen hirveä varasti
otti sen kullan
viekoitteli taioillansa
varis huutaa epäreilua
sen ilme alkaa sattua
ei tuollaista saa tuntea
parempi olla katsomatta
mutta eihän nyt kukaan muu voisi kelvata
neuvoo varpunen lastansa
aika auttaa tietää voi vain jälkiviisaana
hädintuskin liikkuvat jalat
sääret verillä kipu syvällä
mutta vain metsän haltija
viisain kaikista
tätä tietä tietää setviä
kuin syntiset ehtoolla
huutaa kettu jumalan armoa
ei sen omaa syytä
hävisi elämän taiston
jokinko turkissa vikana
jokinko värissä väärällä?
Mäyrä tuumaa valhettako vaan
ei ulkomuodolla väliä elämän polulla?
antoi kaiken
jopa sen mikä oli vaikein
yritti olla mieliksi
hakkasi kivet edestä sileiksi
silti ei kulta huolinut
tähän katkera fasaani
sellaista se on olla mies suon laidalla
vaaleiden naisten rinnalla
vain tyhjiä pesiä löytää ympäriltä
ei näe puita metsältä
ei millään muulla väliä
tätä häpeää ei kestä hävetä
ei ketulle pitänyt käydä näin
kaikille muille vain
miten ihmeessä kävikin toisin päin?
puut eläimiä toppuuttelee
sivusta helppo katsella neuvoja sanella
mutta entäs kun on itse keskellä?
kettuko on se huonompi
jolle kettukin nauranut ja haukkunut
kettuko on se rumempi
säälitty ja avuton
mutta eihän kettu voi,
eihän se voi olla kasvoton?
muurahainen syyttävästi kysyy
naurullakin on rajansa
muistatko ensi kerralla?
enää pari solmua lopussa
ne vuoren suuruiset
ne korkeimmat kiivetä
vaikeimmat kohdata
itse lehdon läpi on kuljettava
muuten eksyy itseensä
ääriviivat pian kristallin kirkkaudessa
häikäisee jos ei suojaudu
jospa pysähtyisi tien reunassa?
niin mieli tekisi mutta ehkei pitäisi
siellä se piru iloisesti häntäänsä kiillottelee
odotellessa on aikaa juonia hämmentelee
kettu on jo aivan musta
sen sukat pyörii jaloissa
tummenee tummenemistaan
katkeruus tilaa valtaa ketussa
ehkä yhden pennun tai kaksi
tappaisi kuristaisi tai hukuttaisi?
kettu kuulee neulan piston
hiiri vikisee eikö emo sitten itkisi?
pöllön huudon
kokoahan jo itsesi
lähempänä pelko jo sietämätöntä
lopulta on aina pakko katsoa
avaan silmäni
todellisuudessa näen itseni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
