Natsu

Olen ehkä heikko silmissäsi
mutta nyt kun kerron maailmastani
toivon, että joskus tajuat
kuinka vahvaa on olla kohtelias
olla kunnioittava, jakava
olla ymmärtäväinen, avarakatseinen
ja tuntea aitoa myötätuntoa
se vaatii paljon
ja on tämän päivän suurin heikkous

Kuinka kaunis on fasaani
sen askeleet hennot ja ylväät
sen värit menneet ja jylhät
ääni kuin luonto itse
siivet terävän pehmeät mennen editse

Kuinka kehtaat heittää kiven sen kaulaan?

Entä tuo kissanpoika
mustavalkoinen pehmokainen
leikkisä ja itsenäinen
niin haavoittuvainen ihmisen armoilla aina
sillä julma on tämä maailma

Kuinka julkenet hukuttaa sen ojaan?

Missä on se arvostus
minkä puutetta ymmärtää en saata
se kyky nähdä ja aistia
tuntea ja nauttia
missä on se kunnioitus
sitä huomata en malta

Kuinka luulet että sinulla on oikeus päättää elämästä ja kuolemasta?

Luonto on niin kaunis
ymmärrä en suljetko silmäsi siltä
näköjään vain ne jotka on opetettu
näkemään maalarin silmin sen pystyvät
näkemään
ja jotka on opetettu
tuntemaan elämää arvostavin sydämin
pystyvät sen huomaamaan
ja sen mukaan toimimaan?

Miten niin VAIN toukka?

Kun kerroit hiirestä
joka pikkupojan kädessä
vain seitsen kesäisen
koki loppunsa elämästä
halusin itkeä ja huutaa
peruuttaa vääryyden ja ulvoa kuuta
mutta se ei ollut sinun syytäsi kulta
eihän?

Se oli pikkupojalle
lapselle pienelle
tehty vääryys
isoisän toimesta
niskat nurin niin kuin perinteen mukaista

Voi se kaikki kauneus joka on menevä hukkaan
sen takia mitä istutti hän multaan
pienen pojan, vasta lapsen juuriin
Vain harvoille on se luotu
näkö luonnon kehdon
ja se on ihan omaa syytä

Miten niin sillä ei muka ole tunteita?