herään hikisenä painajaisiini
Hetken aikaa yritän
pohtia ajatuksiani
Mistä niitä tulee päähäni?
Niitä niin likaisia asioita,
että kuvottaa ajatella
En saa enää unta
Yritän olla ajattelematta
ajattelematta mitään
niin on parempi…
Mutta jossain tuolla,
alitajunnassa kai
myllertää pahasti
Kuulen sekuntiviisarin
jokaisen askeleen
Lasken yksi, kaksi, kolme...
sekunnit menee, tunnit kuluu
Tätä samaa on jatkunut
jo viikosta toiseen
Laitan radion soimaan
Puolen päivän aikaan
mietin joko jaksaisin nousta
Käyn juomassa lasin vettä
Kurkkaan kalenteria,
enää kaksi viikkoa koulun alkuun
Miksi mun jalat ei vieläkään kanna?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on vahva. Satuttava runo satutetulta. Löydän tästä paljon kaunista, äärettömän upeaa ja elämänmakuista kerrontaa kivusta huolimatta
Kauniilla ja taitavilla sanoilla olet tarnan kertonut. Saat lukijankin tuntemaan, ja se on minusta tärkeää.
Kokonaisuudessaan upea runo, jonka kruununa on viimeinen kursiivi!