kaikki eivät sietäneet,
kun pihalle pystytit tiipiin
kaikki eivät historiaasi tunteneet,
jossa puhalsit tuulta nuorten siipiin
elit niin kuin opetit
kunnes houkuttelivat valkoiset tuliliemineen
ei ollut turvana enää viimeiset reservaatit
nyt on viimeinen intiaani noussut taivaaseen
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| DaveyMoore | Muinaisjäänne | 25.6.2009 | 11 | Runo |
| DaveyMoore | Keinotekoinen kiireellisyys | 1.10.2008 | 0 | Runo |
| DaveyMoore | Kirjoitettu elämä | 16.3.2008 | 6 | Runo |
| DaveyMoore | Viimeinen Intiaani | 11.10.2007 | 2 | Runo |
| DaveyMoore | Kevät | 19.3.2007 | 5 | Runo |
| DaveyMoore | Yksinäisen miehen vastaisku | 14.12.2006 | 3 | Runo |
| DaveyMoore | Joulu kortitta | 9.12.2006 | 2 | Runo |
| DaveyMoore | Vanhat tavat hitaasti kuolevat | 23.11.2006 | 1 | Runo |
| DaveyMoore | Tuunaamalla onnelliseksi | 9.11.2006 | 2 | Runo |
| DaveyMoore | Älä tule ulos kaapista | 12.10.2006 | 3 | Runo |
Kommentit
Jotenkin tämä tässä ajankuvassa saa aikaan sen, etten osannut todellakaan odottaa muistokirjoitusta.
Heräte, joka muutti koko runon kerralla.
Surulliseksi. Todelliseksi. Täksi hetkeksi.
Kursailematon, tyksin.
Bravoo, pidän runotyylistäsi.
Loppu oli aivan mieletön.
Kumpa olisin itsekin noin hyvä
runon lopettaja.