Kipu sisälläni

Sattuu.
Minuun sattuu enemmän, kuin aikoihin.
Olen kokenut tämän aiemminkin, mutta silloin.
Silloin minulla oli joku, joka jaksoi tukea minua.
Jaksoi sanoa sellaisia asioita, jotka rohkaisivat minua jatkamaan elämää eteenpäin. Nyt minulla ei ole enää ketään.
Ei ketään, joka jaksaisi välittää tai edes esittää välittävänsä.
Olen menettänyt sen viimeisenkin ihmisen, joka sai minut aina nauramaan, vaikka elämä tuntui kurjalta tai kamalalta.
Olen ennen selvinnyt aivan yksin, mutta nyt ajatuskin jo siitä yksin jaksamisesta tuntuu kerta kaikkiaan kamalalta.
En jaksa enää uskoa itseeni ja omaan selviämiseeni aivan yksinäni.
Tiedän tämän johtuvan siitä, että minulla jo oli joku, joka välitti.
Minun ei ole tarvinnut jaksaa tai selvitä yksinäni.
Olen saanut puhua asioista, joista en ole koskaan ennen kenellekään halunnut tai pystynyt puhumaan.
Olen oppinut luottamaan ihmiseen, joka nyt on katoamassa elämästäni.
Katoamassa ehkä kokonaan, ehkä osittain tai ehkä ei ollenkaan.
En vain tiedä, uskallanko luottaa, että saan enää samanlaista tukea tai apua silloin, kun sitä eniten tarvitsisin.
Tuletko enää apuun silloin, kuin eniten pelkään hajoavani?
Tuletko enää sanomaan minulle niitä asioita, jotka minua eniten lohduttavat?
Vaikka sanot, ettei mikään muutu, minusta tuntuu siltä, että kaikki muuttuu.
Pelkään, että sinusta tulee samalla tavalla välinpitämätön, kuin muistakin elämäni varrella on tullut.
Pelkään sinun repivän vanhat arpeutuneet haavat uudestaan auki.
Ne haavat, jotka ovat elämässäni olleet kaikkein tulehtuneimpia ja jotka ovat satuttaneet minua kaikkein eniten.
Haavat, jotka olen saanut parannettua osittain jo ennen sinua, mutta osittain vasta sinun tultuasi.
Olen luottanut sinuun koko sydämestäni ja haluaisin luottaa edelleen, mutta en tiedä pystynkö, kun koko ajan samalla pelkään, että lähdet pois luotani.
Pelkään, että tiemme ovat erkanemassa kokonaan.
Sinä merkitset minulle enemmän, kuin voit koskaan edes uskoa tai ymmärtää.
Olet täysin korvaamaton minulle, enkä tule koskaan unohtamaan sinua tai sitä kaikkea, mitä olet vuokseni tehnyt.
Et koskaan voi kokonaan kadota elämästäni pois.
Pidän aina sydämessäni tilaa sinulle ja juuri sen vuoksi, en voi sinua koskaan kokonaan unohtaa.
Olet osa minua aina ja ikuisesti, vaikka mitä tapahtuisi.
Tajusin vasta nyt, kun olen sinut menettämässä, miten elämäni on pyörinyt vain sinun ympärilläsi.
Olen ollut valmis tekemään mitä tahansa, etten vain koskaan menettäisi sinua.
Nyt kuitenkin tuntuu, että on parempi antaa sinun jatkaa matkaasi ilman minua. Yritän olla välittämättä tunteistasi, ajatuksista tai toiveistasi.
Pyrin toimimaan vain niin, että sinun olisi helpompi olla ja jatkaa.
En tule enää tiellesi, jos vain keksin sen vanhan itseni, joka ei tarvinnut ketään jaksaakseen.
En häiritse sinua enää koskaan, jos vain saan omat jalkani taas kantamaan niin, että jaksan jatkaa ilman sinua.
Yritän saada itseni ymmärtämään, etten tarvitse ketään lähelleni niin kauaa, kun minulla on musiikki, kynä ja paperi.>