Vihdoin..

Tänään tein sen, minkä luulin olevan minulle mahdotonta.

Sain itseni tajuamaan, miten typerää on elätellä toivoa asiasta, mikä on täysin mahdoton. Mahdoton vain siksi, että ei minulle tapahdu elämässä mitään niin hyvää tai kaunista. En jaksa enää uskoa, että minun edes kuuluu olla onnellinen.

Saatuani aikaan jonkinlaisia päätöksiä siitä, mitä minulla on ja on ollut, elämäni tuntuu paljon helpommalta. Keksin vihdoin, miten saan jatkettua taas edes muutaman päivän tai viikon eteenpäin.

Pelkään jo nyt päivää, jolloin saat tietää totuuden siitä, mitä tein. Valehtelin sinulle. Valehtelin ensimmäistä ja viimeistä kertaa. En ole uskaltanut, enkä halunnut valehdella sinulle aiemmin. Tai totuuden mukaisesti, jos asiasta puhuu, niin minun ei ole edes tarvinnut sinulle valehdella, olen saanut puhua kaikesta suoraan ja rehellisesti. Nyt minun oli pakko turvautua valkoiseen valheeseen, jotta saan sinut pois mielestäni.

Pelkäsin päivää, jolloin sinä suutut minulle. Enää minun ei tarvitse sitä pelätä, se päivä on jo koittanut. Olen saanut tuntea vihasi ja olen oppinut elämään sen kanssa. Vihasi sai minut tajuamaan, miten häilyväistä kaikki hyvä ja kaunis on.

En pysty enää luottamaan, että voisimme koskaan enää olla niin, kuin ennen. En pysty enää uskomaan, että voisin enää koskaan puhua sinulle niin, kuin ennen pystyin. Olemme kasvaneet jollain tasolla erilleen toisistamme.

Tunne, mikä sisälläni nyt vallitsee – aivan uskamatonta. Oloni on vapautuneempi, kuin aikoihin. Tämä olotila saa minut uskomaan, että tein oikein. Tuntuu, kuin suuri kivi olisi vierähtänyt hartioiltani ja puristava tunne rinnassani olisi kadonnut, pystyn taas hengittämään omilla keuhkoillani. En ole enää niin kiinni sinussa.

Uskon, että jonain päivänä sinäkin huomaat meidän molempien jatkaneen elämää omaan suuntaan, omaa tietä eteenpäin. Ikävintä kaikessa on, että olit ihminen, johon luotin ja johon turvauduin - korvaamaton.

Nämä viime viikot, ovat saaneet vanhat arpeutuneet haavani aukeamaan uudestaan. Tiedän, koska tunnen itseni, että niiden haavojen paraneminen kestää taas pitkään. En tiedä, meneekö paranemiseen viikkoja, kuukausia vai vuosia. Varmaksi tiedän ainoastaan tämän menevän näin, koska olen kokenut nämä samanlaiset tunteet ennenkin.

Minuutti minuutilta oloni tuntuu paremmalta ja vapautuneemmalta. Tiedän tehneeni väärin, kun valehtelin, mutta tämän tunteen tuntiessani - en edes kadu tai häpeä sitä...