Ristinä rinnassa

Tuntuu pahalta ajatella, etten näe sinua enää.
En saa pitää sinua enää kädestä kiinni.
En saa tuntea, kuinka sormesi kiertyvät käteni ympärille ja antaa voimaa minulle.
En saa tuntea ihanaa oloa, minkä hymysi saa aikaan. Saan tuntea vain saman tyhjyyden minkä tunsin ennen sinuakin.
Erona menneeseen on tyhjyyden syvyys.
En pysty näkemän enää niitä pelastavia tikapuita, mitkä sinä toit eteeni, kun pelkäsin eniten hukkuvani. Kannoit ne suoraan eteeni niin, etten voinut olla tarttumatta niihin.
Minun oli pakko tulla luoksesi ja ottaa sinua kädestä kiinni.
Olin onnellinen, kun sain pitää sinut lähelläni.
Olin onnellisempi, kuin koskaan.
En pysty käsittämään, miten olen voinut elää ennen. Ennen, kuin sinä olit olemassa.
Hymysi, naurusi ja tuikkivat silmäsi saivat minut jaksamaan, vaikka välillä olikin jo tuntunut, ettei elämä voi enää jatkua.
Etten voi enää ikinä jatkaa elämääni.
En vain voi päästää irti menneistä.
En voi enää rakastaa.
Sinä sait minut tajuamaan, kuinka tärkeätä elämä on. Sait minut ymmärtämään, että menneet ovat menneitä, eikä ne enää palaa.
Olit minun tulevaisuuteni.
Olit koko elämäni.
En voinut koskaan kuvitellakaan tämän päivän vielä koittavan.
Päivä, jota niin kovin pelkään vieläkin.
Salaa elättelen vieläkin toiveita sinusta.
Elättelen ajatusta, jossa saisin sinut vielä kokonaan omakseni.
Edes yhdeksi päiväksi.
Yhdeksi päiväksi ennen, kuin menetän sinut.
Lähdön hetki lähenee ja koitan olla urhea viimeiseen hetkeen asti.
Kävelen pitkin hautausmaan synkkää käytävää.
Taas kerran sain itseni pakotettua nousemaan hautasi ääreltä ja jatkamaan elämääni edes yhden hetken verran.
Edes yhden lyhyen hetken.
Sait minut taas muistamaan, kuinka paljon sinua rakastan ja kuinka tärkeä olet minulle.
En halua koskaan sinua unohtavaa.
En halua koskaan unohtaa, kuinka olet minun elämäni ja unelmani.
Nyt vasta sanon sen ensimmäisen kerran autosi paiskauduttua vastaantulijoiden kaistalle suoraan toisen auton eteen.

Rakastan sinua.