OSA 8

Mä siis olin Ollin kanssa. Se soiteltiin ja tekstailtiin joka päivä. Koulussa mikä oli ihaninta se tuli aina hymyillen vastaan. Vilkutti ja tuli juttelemaan. Ihana. Juliasta oli tullut mun todella hyvä ystävä. Bändin jengin henki oli tiivistynyt. Me vietettiin aina kaikki välkät musan luokassa. ja eräänä tiistaina:
-Moi!!!! Tomi basistimme huikkasi iloisesti tullessaan sisään. Vastaukseksi se sai mutinaa ja jotain moin suuntaista kolmelta taholta. Se jäi oven eteen norkoilemaan ja hymyilemään ylimielisesti. Siinä se sitten hymyili ja hymyili. Välillä nauroi itsekseen.
-Mikä sulla on? mä kysyin nauraen Tomi ilmettä.
-Ei oikeen mitään… se sanoi hymyillen vieläkin.
-Jaa…. Julle sanoi ja jatkoi lehtensä lukemista.
Tomi ole hetken hiljaa kunnes se sanoi:
-MEILLÄ ON OMA HARJOTUSKÄMPPÄ!!!!
-Anteeks? Olli sanoi ja laski kitaran kaulaltaan alas sohvalle.
-NII!!! Mun isällä on varasto meijän talon alla ja me saadaan se!!!
-oikeasti? kysyin hiljaa.
-Joo-o!!
-IHANAAA!! Kuului meijän kaikkien suusta eri aikaan.
juoksin halaamaan Tomia.
-Hei!! Sä oot mun tyttöfrendi!!! Olli huusi nauraen.
-Aha! Mut me saatiin harjotuskämppä!!!! huusin nauraen.
Lopulta me kaikki myöhästyttiin tunnilta 15minuuttii
Samanlainen onnenhuuma leijun mun päänpäällä vielä äikän tunnin. Välkällä me sovittiin että kaikki toisivat jotain harjotuskämppään. Maton, taulun tai jotain. Tomin mukaan se oli ihan tyhjä. Tomi lupas tuoda sohvan ja kaks nojatulii niitten vintiltä. Mä aattelin tuoda jonkun taulun tai jotain… Katotaan sitten mitä kotoota löytyisi.
-Äiti hei, Tomi järjesti meille harjotuskämpän, ni se on nyt semmonen kellari ja on ihan tyhjillään, ni me sovittiin jokainen vievämme jotain sinne, ni onko meillä jotain vanhaa mitä mä voisin viiä? kysyin toiveikkaasti.
-Joo, onhan meillä kellari täynnä rojua. Voisit vaikka viedä ne keltaset räsymatot. Ja ne vanhat taulut, jotka mummi joskus antoi sulle. ne missä on niitä kukkia, äiti ehdotti.
-Joo voisin viedäkin, sanoin ja aloin kerätä kamoja kasaan. Äiti tuli auttamaan mua varastoon.
Lopuksi mulla oli kamala jätesäkillinen kamaa mitä mun oli ollut pakko ottaa mukaan. Matot ja taulut ja pari vanhaa lamppua.
Tomin pihassa seisoi hetken päästä kolme nuorta. Kaikilla reppu tai jätesäkki selässä. Kaikki nauroivat.
-Moi! Tomi huikkasi meille ja avasi oven kellariin. Ovi oli ulko-ovi. Laskimme kamamme aika laajaan kellariin. Siellä oli kaksi huonetta. Toinen iso ja toinen huomattavasti pienempi.
-No, mitäs sitten? Olli kysyi.
-Jos levitettäisi nää kamat tähän lattialle että saatais sitten tietää mitä kaikilla on mukana. Ehdotin.
-Joo… Olli alkoi nostella kamojaa pois. Sillä oli jopa pieni kokoontaitettava pöytä ja tuolit. Mä levitin matot lattialle ja Tomi taitteli pöydän kasaan. Bändin soittimet me haettaisiin huomenna. Kamat saataisiin puoliks kaikilta meiltä. Tomilla oli basso, Ollilla kitara ja jonkinlaiset rummut löytyisivät Julian ullakolta. Ne rummut olivat vanhat ja vähän kuluneet, mutta me saataisiin kirjottaa bassorumpuun meijän bändin nimi, jos me haluttais.
-Mut eihän meillä ees oo nimee, sanoin ihmetellen.
-Nii, ei ookkaan, Olli sanoi ja tuli viereeni seisomaan.
-no keksikää, sanoin hymyillen.
-Ööö…
-No ei Ööötä ainakaan!! sanoin nauraen.
-Hei, mun pitää mennä, mutta nährään sitten huomenna. eiks? Julia sanoi.
-Joo, nähdään, sanoimme kaikki.
Seuraavana päivänä neljä totista nuorta seisoi rehtorin kansliassa.