OSA 10

Runoilija Ona

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.6.2005
Viimeksi paikalla: 16.6.2018 22:51

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Koputin kolmesti parhaan kaverini kotioveen. Kuului töminää ja oven kahvan tapailua.
-MOOOOOIII!!!! Julia huusi suoraan naamaani, se sai innostuksen tarttumaan muhunkin.
-Mitä kuuluu? kysyin vilpittömästi.
-Ihanaaa!!!!!! Mulla on kannettava omassa huoneessa, siinä on web-kamera ja mikki, sen edessä kasassa tyynyjä ja sipsejä ja karkkeja.
-Sipsit ja karkit mä ymmärrän, mutta mitä ihmettä sä puhut kannettavastas?
-No kato, tää on mun ja Tomin keksintö, eli, mulla on Web-kamera ja mikrofoni, Ollilla on kanssa, ni pojat on siellä yötä, ni nekin voi hilluu mesissä koko ajan, ni me nähään ja kuullaan sitten toisemme!! Julian puhe oli todella nopeaa ja epäselvää.
-Jaa, jaa… mä saatoin tajuta. Ehkä, mä tyrskin ja kannoin kamani Julian huoneeseen. Levitin makuupussin huoneen lattialle. Sen jälkeen menimme Julian kanssa keittiöön ja joimme kuumaa kaakaota. Julian vanhemmat olivat menneet risteilylle Tallinnaan, mutta Julian mummo astui naapurissa, tai siis parin talon päässä ja me voitaisiin soittaa tai mennä sinne jos jotain tulisi. Joimme kaakaot ja Julia jäi tyhjentämään astianpesukonetta, kun minä menin katsomaan kumman kännykkä soi. Meillä molemmilla oli sama soittoääni. Puhelin osoittautui Julian kännykäksi. Soittajana Olli.
-Voinks mä vastaa, siel on Olli? huusin keittiöön.
-Joo vastaa vaan, Julia kiljui takasin.
-Moi, sanoin puhelimeen.
-Mervi? Olli hämmästynyt ääni kuului puhelimen toisesta päästä.
-Joo, Julia tyhjentää astian pesukonetta ja mä tulin vastaamaan, sanoin.
-Ahaa… no mut tuutteko te kohta meseen?
-Joo.. kai me kohta, venaa, kysyn Jullelta, sanoin puhelimeen ja kiljuin Julialle milloin menisimme meseen.
-No, käynnistä kone herran jestas!! se huusi mulle takaisin nauraen.
-Katotaan osaanko mä, nauroin takas.
-Joo, käynnistä koneen, sanoin Ollille puhelimeen.
Sain koneen käynnistymään jo osasin kirjautua Messengeriin. Juttelin Ollille ja Julle saapuikin kohta koneelle.
Ilta meni joutuisasti ja voisin sanoa, että se oli paras ilta mun koko elämässä. Mulla ei oikeesti ollu ikinä enne näin ihanaa ystävää. Julialle voin kertoa kaiken. Kun vihdoin kahden aikaan ryömin sisälle makuupussiini en olisi voinut olla onnellisempi.
-Merviii? ootko sä hereillä? Julia huhuili naamani edessä.
-Joo.. Kohta.. mä mumisin ja hymyilin.
-No hyvä, nyt nouse!! Julialla oli naamalla se kaikista innostunein ilme.
-No? mä kysyin ja hieroin silmiäni.
-Mä sain äsken tekstarin!! se huusi mun korvaan.
-Okei, sanoin ja painoin pääni hymyillen tyynyyn.
-Jaksa nyt!!! Julia repi mua sängystä.
-No, kerro sanoin ja nousin istumaan kietoutuen peittoihin vieden Juliankin sängystä peiton.
-Mä sain tekstiviestin. Tomilta, se nauroi ääneen.
-Niin? mä oon saanu tekstarin kanssa Tomilta. Oon jutellukkin sen kanssa!! ihmettelin samalla äänettömästi mikä Julialla oli, ei se enne ollut noteerannut Tomia niin korkealle.
-Hei, Julia, sanoin ja hymyilin.
-Älä keskeytä mua!!, no sano vaan, mitä? se sanoi räpläten kännykkäänsä vieläkin.
-Ootko sä kusessa Tomiin? Mua nauratti.
-Nooooo...
-Tiedämpähän miltä sä näytätä kun oot ihastunu! sanoin nauraen.
-NOooo… emä nyt paljoo oo..
-ETKÖÖÖ????? mä hihitin Julialle.

Kotona mä heittäydyin sängylle ja hymyilin valkoiselle katolle niin leveästi kuin vain katolle voi hymyillä. En mä voinut kuin hymyillä. Läksyt olivat vaikeita ja odottivat pöydällä tekijäänsä, mutta kuka nyt niitä jaksaa tehdä? Mä en oo varmaan koskaan ollut näin onnellinen. Tai ehkä joskus, kun olen saanut kivan lahjan synttäriksi, nyt olin saanut kolme toinen tosistaan ihanempia henkilöitä lahjaksi. Tai eihän ne mun oo, mutta kavereitani kumminkin.. Enenemänkin.. Läksyt meinasivat lopulta hyppiä silmille sellaisella vauhdilla, että oli pakko avata matikan kirja ja laskea pari tehtävää.
Katselin kukkien leikki pihalla. Ne heiluivat ja törmäilivät toisiinsa. Anteeksi antoivat ja jatkoivat ympäri heilumistaan. Sade sai ne vaihtamaan suuntaansa. Katselin nurmikkoamme. Siinä olevat apilan lehdet värähtivät paikoittain kun niihin putosi sadepisaroita. Huomasin itseni värähtävän joka sadepisaran iskusta ikkunaan. Satoi vinoon ja pisarat saivat kastella ikkunaa. Valot räpsyivät. Taivaalla salamoi. Nostin taskulampun sängyltä käteeni. Tunsin kuinka puristin sitä. Huomasin yhtäkkiä kaipaavani Ollia. Olisin halunnut hänet tähän viereen katselemaan ukkosta. Olisin halunnut halata ja kertoa pelkääväni. Olli olisi osannut sanoa jotain mikä lohduttaisi. Jotain vain.. En uskaltanut soittaakaan. Salama olisi kuitenkin tuhonnut puhelimen ja minut. Se olisi kyllä ollut kaunista jos olisin kuollut soittaessani Ollille. Kuullut viimeisenä Ollin äänen sanomassa jotain kaunista. vain minulle. Vain minulle… henkäisin syvään ja huomasin, että Ollin ajatteleminen ei enää aiheuttanut sitä tuttua kutinaa vatsassa. Pelästyin, enkö mä enää tykkää Ollista? Kaaduin selälleni sänkyyn ja roikotin kättäni sängyn ulkopuolella. Missä oli se tunne? mä halusin sen takas! Ollin kanssa eroaminen toi kuitenkin kyyneleen silmäkulmaan. En, en mä halunnut sitäkään. Olli oli jo niin tuttu munkaa, että en enää osannut jännittää sitä. Ihana, rauhallinen turvallisuuden tunne vyöryi muhun sisään. En mä voi sitä unohtaa, mutta en jättääkään. Olli tulee aina olemaan mun. aina. lopulta nukahdin vaatteet päällä sänkyyn ukkosen osoittaessa vihaansa taivaalla.
Elisestä tuntui olevan ikuisuus. Eikun toissapäivänä se oli, kun oli ollut Julialla yötä. Ulkona paistoi aurinko ja mulla oli raukea olo. Ei mitään pahaa, ei yhtään mitään. Joku lintu lauloi hiljaa äänellään puussa. orava hyppäsi oksalle ja laulava lintu lensi vapauteen. Mulle tuli herkän ajattelun keskellä nälkä. Mä naurahdin ja hiippailin keittiöön syömään omenana. Omena oli vähän liian kirpeä aamuiseen makuun ja järsin sitä vähän aikaa. Huomasin keittiön pöydällä olevan lapun:

Mervi

Me mentiin kaupoille. Tulemme yhden aikaan. Jos menet jonnekin yhdeksi kotiin
Äiti ja Isä

Soitin Julialle mun oli pakko soittaa sille. Puhelin tuuttasi viisi kertaa kunnes siellä vastattiin.
-moi, sanoin.
-Huomenta pikemminkin, Julian äänessä kuului haukotuksen tuottama sivuääni.
-ooo.. sori herätinkö
-Et, et, muuten vaan tässä loikoilen sängyllä ja luen kirjaa, Julia sanoi.
-Hei millon se oli se ihme bädikisa homma?
-Ylihuomisen ylihuomenna. kai…
-Siis hä?
-Venaa mä tarkistan.
-Joo.. yllätyin, joko se olis? jännitys alkoi kaivertaa mun vatsaa… nousin ylös ja kävelin huoneeseeni.
-Joo on se ylihuomisen ylihuomenna, Julia hihkas.
-Voi hemmetti!! Mä en osaa laulaa sitä, en mitääään!!!! kiljuin puhelimeen.
-Rauhotu.. Hei mun mummi soittaa päälle, pitää lopetta moikka!
-Moikka,
voi saamari!!! Mä en osannu suhtautuu kisan tuloon mun elämään. Se tuli liian äkkiä liian äkkiä.

Kisa tuli oikeesti nopeesti vastaan ja päivä ennen sitä kaikilla oli pinna kireellä.
-Noniin!! Haloo? missä Tomi on?? mä kävelin ympyrää harjotuskämpän oven edessä.
-Rauhotu nyt!! Ollillakin oli pinna kireellä ja se viritteli kitaraansa, vaikka se oli jo hyvässä vireessä mäkin kuulin sen.
Kun oven kahva painautui alas mä tempasin sen auki.
-Mitä helvettiä sä teet? me ollaan jo ootettu kakskyt minuuttii!!!! Tajuuksä, että mä oon ihan hermona ja mun ääni on ihan huonona!! mä en jaksais huutaa sulle, mutta kai jonkun on pakko pitää jotain kuria! kaikki pomppii seinille ja mä unohdan heavenin sanat ja en nää nuotteja ja sitten sä meen myöhästymään!! Hitto mä räjähdän kohta!! päässäni kiehui kovaa huutaessani Tomille.
-No jumakauta älä huuda aletaanko soittamaan? Tomi oli valmis antamaan anteeks, mutta mä en vieläkään saanu hymyä huulille.
-Mervi rauhotu nyt, kaikki on okei, eikä se mitään haittaa vaikka sä myöhästyit Tomi, Julia sanoi ja katsoi mua asiallisesti.
Menin Ollin viereen istumaan ja rauhotuin, tai yritin.
-sori Tomi… Ei me ilman sua pärjättäis, sanoin ja juoksin halaamaan punasta Tomia.
-Mmm… Tomi mumisi ja mä räjähdin nauramaan Julian kanssa.
-Sä oot ihan punanen!! Julia kiljui nauruntyrskähdyksien keskeltä.
-en oo!! Tomi sanoi ja Ollikin alkoi nauramaan.
-Jos nyt soitettais!!! Tomi, joka oli vieläkin ihan punainen sanoi ja yritti peitellä nauramistansa.

Meillä meni hyvin, bändin henki oli korkea ja koulukin luisti ihan hyvin. Kisaa edeltävänä päivänä mä soitin Ollin ovikelloa kolmen aikaan. Esiintymään mentäisiin Tomin kyydilla, mutta päätin käydä purkamassa jännitystäni Ollin luona. Juliakin oli siellä…
-Mooi, huikkasin hilpeästi Ollille ja istuin sen viereen.
-Mooi, jännittääks? Julia kysyi ja kurkisti katsomaan mua kirjansa takaa.
-Jooooooooo!!!! huikkasin.
-Ihan rauhassa vaan, hengitä ulos ja sisään, Olli neuvoi nauraen.
Iltapäivä kului ja kello läheni puolta viittä. Mä pomppasin ylös ja sanoin lähteväni. Julia päätti tulla valmistautumaan. Sillä oli jo vaatteet päällä ja pieni kassi mikä sisälsi kännykän, meikit ja harjan.
-Hä? nyt jo? Ollin ilme oli taas niitä söpöimpiä.
-Joo.. kato pitää laittautuu, mä nauroin miehien tyhmyydelle.
-Sä oot aina niin kaunis, et ei sun tarvii mitään tehä, Olli sanoi halaten.
-Voi kyllä tarvii, ja nyt tarvii mennä moikkaa!!
-Moikka! Julia vilkutti Ollille.

Istuin saliin kahdenteentoista riviin Ollin ja Julian väliin. Mua jännitti aivan hitosti.
-Huuhuuhuuu!!! Julia huikkasi.
-hä? mä en nyt pysty puhumaan mitään mua jännittää niin kovasti, sanoin ja aloin tirskahdella hiljaa.
-Höpsö! Olli sanoi ja otti kädestäni kiinni.
Joku mies, juontajana, kertoi ensin jotain mikä meni multa sivuun.. Sitten pari puhetta…
-Hei mä en kestä enää!!! Julia kuiskasi Tomin yli.
-Mmmhhp.. vatsassa oli oikeesti jotain ylimäärästä.
Ekan bändin soitto oli aika epäonnistunutta. Laulajana oli pieni heiveröinen tyttö kolmen muun kanssa. Kaikilla oli hartiat kumarassa ja ujous paistoi kasvoista salin toiselle puolelle.
Mulle tuli yhtäkkiä sellanen tunne, että halusin juosta lavalle ja näyttää voimani ja sen, että uskaltaisin. Kaikki taputtivat kohteliaasti ja tyttöjen kasvoista paistoi ilo.
-Me tehtiin se! pienin tyttö kuiskasi laulajalle meidän ohi kävellessään.
Se oli suloista, mutta kisa on kisa.
Tunnelma nousi kattoon ja lopulta unohdin itsekin olevan täällä jännittämässä, mutta juontaja tiputti mut maankamaralle kovin ottein.
-seuraavaksi esiintyy MOMENTS!! he esittävät kappaleen Heaven.
Kävelin lavalle horroksessa. Tomi otti basson, Olli kitaran ja Julia asettui loistaen rumpujen taakse.
Tää oli meijän paikka, todellakin. Valot häikäisivät silmiäni ja näin jonkun heiluttavan sytkäriä ilmassa. Jotkut löivät käsiään yhteen… Mä rakastin tätä hommaa. voiko parempaa olla? ei. Mä hymyilin Ollille joka nauroi takas ja me saatiin raikuvat aplodit. En olis halunnut poistuu lavalta ollenkaan se oli IHANAA!!!
-Ja voittajana tähän kilpailuun on osallistunut, Juontaja piti tauon ja oon varma, että silloin ei kukaan hengittänyt.
-MOMENTS!!!!! Raikui salissa!
Nousin seisomaan ja kävelin Ollin vieressä lavalle.

”Oh, thinking’ about all our younger years; there was only you and me; we where young and wild and free. Now nothing can take you away from me; we’ve been down that road before, but that’s over now; you keep me coming’ back for more.

And Baby you’re all that I want when you’re lying’ here in my arms…”

Selite: 
tähän tämä sitten loppui... Omistettu Elinalle, kiitos. Ilman sun "painostustas" en olis ikinä saanut tätä valmiiks. :) love
Kategoria: 
 

Kommentit

tykkään jatkotarinoista, koska se tarkottaa et ne on pitkiä. jos kuitenki menee tajuttomasti aikaa, kuten nyt, jatkojuttujen välillä, kerkee unohtaa aikasemmat, jollon tunnelma vähän niiku häviää.

Hienoa, hienoa...osaat kirjoittaa elävästi, mukaansatempaavasti, kertakaikkiaan hyvin.

Onnittelut tästä teoksesta. Loppukin oli mitä mainioin :)))

 

Käyttäjän kaikki runot

Runoilija Runon nimi LuontipäiväLajittele nousevasti Kommentteja Kategoria
Ona Kaukana 18.2.2008 1 Runo
Ona Laitapuolenkulkija 28.11.2007 3 Runo
Ona Syksyllä 29.9.2007 0 Runo
Ona Nimetön 7.5.2007 1 Runo
Ona Valssi 7.5.2007 0 Runo
Ona Karkuun 18.9.2005 2 Runo
Ona OSA 10 17.9.2005 2 Runo
Ona OSA 8 27.8.2005 2 Runo
Ona OSA 9 27.8.2005 1 Runo
Ona OSA 7 26.8.2005 1 Runo