Rose

Askel askeleelta, tunnen kuinka kivet jalkojeni alla rapivat minua.
Ruusu mitä kannoin kädessäni oli painanut arvet käteeni ja niistä vuoti verta.
En välitä siitä, olen liian rakastunut.
Päässäni pyörii vain sinun kuvasi. Hymysi. Kaikki.
Ajattelin vain, että näkisin sinut taas.
Jalkani alkoivat olla viimeisillään, viimeisten askelelien jälkeen saavutin talosi.
Kaaduin portaittesi eteen, juoksit huoneestasi suoraan ulos.
Olit hädissäsi¨, olisiko minulle käynyt jotain.
Kun tajusin, että pelkäsit, sanoin vain yhden lauseen:" Älä itke, olen luonasi."
Ojensin ruusuni sinulle, olin sen tarkoittanut vain sinulle.
En kenellekkään muulle.
Tunteeni sinua kohtaan ovat samat kuin ruusua.
En päästäisi koskaan irti, vaikka kärsisin... En silti <3