nyt on pimeää
ja kylmää
ja vietän ikuisuuteni yksin
niin lämmöllä muistelen sinua
ja mietin millaista olisi olla nyt luonasi
kuunnella ääntäsi
katsella silmiäsi
tuntea hiustesi tuoksun, kun makaat vieressäni
käydä kaupassa kanssasi
vaihtaa autoosi renkaat
mutta enhän voinut jatkaa
kun kohtelit minua niin kuin teit
anna anteeksi, mutta rakastan sinua silti
vieläkin
ja mietin
millaista olisi olla luonasi
tekisi mieleni soittaa ja kysyä miten menee
tiedän että valvot vielä
mutten soita
etkä ehkä vastaisikaan
toivoen kaikkea hyvää..rakkaudella
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikea, surullinenkin, mutta kaunis...
Vahvaa, tunteellista tekstiä. Raastava tunne, joka satuttaa aikansa. Tuttuja tuntoja tämä herättelee, kertoo runossa viiltävän kauniin tarinan.
Kaunis runo.
Lämpimästi ajattelet entistä koskettavassa surullisessa runossasi.
Kaihoisa runo! Joskus on vain niin, että kun kerran toisen on päästänyt sydämensää jää hän sinne asumaan, vaikka tiet ovatkin eronneet.
Tämä koskettaa