Karnevaalikujat, tunturihaukan siivet; ota kädestäni pidä kiinni, juokse

Runoilija SilverCeleb

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 22.5.2008
Viimeksi paikalla: 7.3.2021 23:10

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
22.7.1993

Mutta miten minun päiväni voisivat olla jo luetut, kun en ole niitä vielä edes kirjoittanut?


Tässä on totuus ja tässä on taru, tässä on elämä ja valo ja tuli. Minä otan sisältäni lyhdystä pieniä kipinöitä ja laitan ne kirjaimiksi paperille. Voin taivuttaa olemassaolon hyväksymään vain sen mitä itse mielessäni näen. Riimukirjaimet lihani kaiverrettuna, saan matkata ajassa ja tilassa väkevänä kuin tuhon enkeli.

 
 

Olet suru.


Täynnä keltaista hiekkaa ja tomua auringossa.


Minä kaipaan puutarhoihin vehreisiin, en tiedä minne matkaisin kun et ole enää kukassa.


Aavikkoruusuista kaunein.


Jos itkisin sinulle tarpeeksi, voisinko tehdä hiekkadyynistäsi järven?


Odota minua ole kiltti, en osaa yksin taivaltaa etelään, itään enkä länteen. Pohjoinen on se tarina josta ei sovi puhua, ja kyllä sinne kulkeva polku on täynnä lunta ja jäätä, valkoisia askelia toisensa perään. Sinä olet lämpö joka viipyy vielä elokuun jälkeen.





Minä olen ikävä.


Linnunluita hiuksissani ja takkuja sydänjuurissa.


Saat vaeltaa erämaissani tunturipurojen solistessa ja silti et eksyisi kivisillä poluillani.


Ruskan värjäämä tunturikoivikko.


Jos huudat ja laulat, niin vastaisinko kaikuna kutsuusi?


Pyydät minua kulkemaan edelläsi, opastamaan askeleesi tasaista polkua. Mutta minä tanssin kepein kengin notkelman syliin ja takaisin laelle, kosken kuruun ja tiheikön lomitse. Olen pahoillani, mutten olisi enää minä jos en olisi näin villi.

Selite: 
Mun luiden alla on jotain tiukasti piilossa ja se värisee ja haluu ulos. Mistä mulle se toinen, mistä mulle kolmas ja viides, mistä kuka tahansa jonka kanssa ei ole ikävä kotiin?
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tähän runoosi voisi jäädä asumaan. Pidin todella paljon.
Kiitos sanoistasi :)
Vaikea ja kaunis runo.
Minä en jaksa lukea näin pitkiä tarinoita, mutten saa lopetettua tämän lukemista, uudelleen ja uudelleen. Enkä tiedä, miksi.
Ehkä se on kauneus, tai vaikeus.
Kiitos tästä positiivisesta ongelmasta.
Kiitos ajastasi tämän tekstin kanssa, niin lukemiseen käytetystä kuin kommentoimiseen kuluneesta. :)
 

Käyttäjän kaikki runot