Sinä käperryt minuun,
minä itseeni.
Mitä lähemmäs tulet,
sitä kauemmas liukenen.
Limittäin, lomittain olemme,
toistemme tavoittamattomissa.
Et ylety minuun,
en saa sinua kiinni.
Hetkittäin olemme tässä,
enimmäkseen toisaalla.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Voikukka | Pikkuveljelleni | 8.8.2006 | 0 | Runo |
| Voikukka | Viinan varjossa | 22.7.2006 | 2 | Runo |
| Voikukka | Herättelyä | 9.7.2006 | 1 | Runo |
| Voikukka | Kedolla tuulee | 25.5.2006 | 0 | Runo |
| Voikukka | Liian myöhäistä | 13.5.2006 | 2 | Runo |
| Voikukka | Rakkaudentunnustus | 13.5.2006 | 1 | Runo |
| Voikukka | Nimetön | 7.5.2006 | 1 | Runo |
| Voikukka | Hauraat perustukset | 20.4.2006 | 2 | Runo |
| Voikukka | Nimetön | 16.4.2006 | 0 | Runo |
| Voikukka | Meri | 16.4.2006 | 0 | Runo |
Kommentit
Niin lähellä ja niin vieraita toisilleen...
sanat ovat loppuneet...surullista...
kirjoitat, "hetkittäin olemme tässä"...
jos kuitenkin huomaisitte toisenne...:)