Aika on tullut

Silmät kiinni painuu,
hengitys hidastuu,
hän on niin väsynyt.

Kuolema on lähellä.

Sydän lyö viimeisen lyönnin,
ajatukset lentää lapsuuteen.
Siintää kauas aikojen alkuun.

Silloin huolletonna, vilpittömänä,
hän asteli maan päällä,
lapsi viaton.

Pian hän on yhtä maan kanssa.

Sydän, ihmisen tärkein elin,
on lakannut lyömästä.

Ruumis ei ole enää lämmin,
kylmyys on levinnyt
saastuttaen hänen ruumiinsa.

Hän näyttää siltä kuin olisi unessa,
voi kunpa hän tosiaan vain nukkuisi.

Turhia ajatuksia,
hän on vajonnut ikuiseen, rauhalliseen uneen.