On merkillistä,
miten sydän
ei opi kasvoja.
Se oppii
äänensävyn,
katseen,
yhden hiljaisuuden.
Ja rakentaa
koko maiseman.
Vaikka maisema
ei aina ole
sama.
Silti
jossain
majakan valo
syttyy.
Ja valoa
on helpompi uskoa,
kun sen tietää
syttyvän.
Ehkä
rohkeus
ei ole sitä,
ettei pelkää.
Ehkä se on sitä,
ettei käänny pois
ensimmäisestä varjosta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
