Kultasuonikin ehtyy aikanaan
Nyt oli minun sanojeni vuoro
kuivua ja rapistua pois
En saa enää ilmaistuksi
sitä mitä haluan
en keksi enää mitään
mitä ei olisi jo kirjoitettu
päässäni ei ole enää mitään
mitä voisin kirjoittaa sieltä pois
Nyt olen vain kuori
joka on kertonut ajatuksensa
ja vaikka kuoren alla on sielu
se näkee nälkää
ja on kuolemaisillaan janoon
silti kituu hengissä
eikä tiedä viimeistä päiväänsä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Eipä ole sammunut runosuonesi vielä.
Runon loppu antaa jotenkin ajattoman tunteen.
Itsellä on liian usein samanlainen olo, kun ei enää pysty kirjoittamaan, lyö päässä tyhjää. Hienosti kuvailet sitä tunnetta. Pidän tästä.
Raps, ruostetta.
rups, rakkautta.
tyhjyyttä.
Anteeksi, päiväys on vanhentunut, voinko saada uuden tuotteen.
jännä tää runo. tuntu että se kerto musta. tällaista sattuu.