Once again,
I'm here surrounded by all of you.
It starts as fun,
but then it all rings true.
I remember how fucked up I am,
how it all was when it began.
It's been four years now,
when I started to lose control.
Four years of shit,
full of angst and sorrow.
Why doesn't anything feel like anything anymore,
why does everything seem like dark forevermore?
I'm done with this,
I have to get over it.
But it just doesn't seem like an option right now.
Panic attack after panic attack,
I feel like I'm suffocating.
Why does it feel like shit,
I don't know.
I just feel like I have to go.
Selite:
Tätä se on.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo!:) kiva lukea runoa, joka on kirjoitettu englanniksi ja on vielä näin pitkä.:)
Aluksi kiitos kun kommentoit runoani, toisekseen sitten; virkistävää lukea kerrankin englanniksi runo, jossa sen sisältämä tarina on suht selkeä ja silti ilmaistu ei-kuluneella tavalla.
Woah. Tämä veti vakavaksi. Tietyssä seurassa sitä kyllä tosiaan tulee huomanneeksi oman "huonommuutensa", oli se sitten todellista tai ei, ja sitten se jää vaivaamaan. Apaattinen, mutta silti voimakas runo, pidän kovasti. Ahdistuskin näkyy ja tuntuu.