Hän lähtee kävelemään ulos, kohti pihan reunalla olevaa kallion reunamaa, istuuntuu kiellekkeelle ja katsoo alas kuinka aallot paiskaantuvat kallion seinämää vasten. Taivas on kauniin punainen kun aurinko on juuri katoamassa jonnekkin taivaan ja meren takamaille. Kuvittelee, jos osaisi lentää niin menisikö sinne minne aurinkokin vaiko kauemmaksi, vaiko jäisi aloilleen.
Pimeys hiipuu kallion ja meren yläpuolelle.
Hän katsoo kaukaisuuteen ja ajattelee osaavansa lentää kuin taivaan lintu. Ja hän nousee aivan hiljaa ja hitaasti seisomaan, menee aivan kallion reunalle, levittää kätensä ja silloin maa jalkojen alta katoaa ja hän elää viimeisiä hetkiään, tai kuka tietää jos hän vaikka istuukin seuraavana yönä samalla kalliolla katsomassa kuinka aallot paiskaantuvat kallion seinämää vasten ja kuinka aurinko laskeutuu..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ideana kaunis,mutta jonkinlainen kappaleenjako olisi ihan jees.
synkkää mutta kaunista..