Se kasvaa sisälläni.
Leviää ympäri kehoani.
Kasvaa aina vain suuremmaksi
ja leviää pidemmälle.
Sitä ei voi pysäyttää.
Mitään ei ole tehtävissä.
Kuolema.
Syöpä.
Kaikki haaveeni kaatuvat.
Kaikki toiveei murskaantuvat.
Kuinka kukaan voisi edes ajatella kuolevansa nuorena.
En minä ainakaan voi.
Olen suunnitellut niin paljon.
Toivonut elämältä..
Kaikki se vain kaatuu.
Minne katoavat unelmat?
Ja.. elämä..
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuolema on kylmä, ajatuksena syntyi kuin auton ikkunaan leviävä kuura. Toteuta suunnitelmasi, vaikka se vaatisi mitä, saati kaatuisi niskaan useasti. Niin kauan on toivoa kun on elossa.
Hui. Perustuuko todelliseen elämään vai onko vain mietiskelyä?
Oli miten oli, tämä on koruttoman hyvä.
Toiveet ovat ja kaatuvat, kunnes joskus oppii olemaan toivomatta. Kai se sitten on sitä onnea.
Se on vahva ja alistunut runo. Pidän, kovin.