Masennus

Runoilija Neitonen79

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 7.5.2005
Viimeksi paikalla: 1.10.2016 1:46

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
17.11.1979

Romanttinen haaveilija...
 

Ympärilläni pelkkää harmaata.
Vaikka aurinko paistaisi
en pysty näkemään sitä valoa.
On vain tämä harmaus,
joka nielee minut sisäänsä.
Jokaisella sydämen lyönnillä
se vie minua yhä syvemmälle.
Olen kuin pyörteen silmässä,
joka vie minut vauhdilla
pohjalle.

Elän tilannetta,
jonka toivoisin olevan painajaista,
mutta tämä on painajainen
elävässä elämässä.
Tämä uni ei tule loppumaan
se syö minua pala palalta
jääkö minusta mitään jäljelle?
On vain satoja lohduttavia sanoja
miksi en löydä lohtua yhdestäkään?

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Niitä lohduttavia sanoja ei yleensä sieltä lähipiiristä tule ainakaan minulle. Joskus masennus loppuu aikanaan toisinaan taas ei.

Tiedän miltä se tuntuu kun vajoaa pohjalta pohjemmalle eikä kukaan huomaa kuinka paha olo sulla on. Elä niissä hyvissä hetkissä se tuo lohtua elämään ainakin minulle hieman.

p.s *halaus * koita jaksaa kyllä se aurinko paistaa vielä, jos ei koko päiväsesti niin ainakin hetkissä.

 

Käyttäjän kaikki runot