Kasperi, mulla on ikävä sua.
Muistan miten yhdessä kuunneltiin musiikkia, naurettiin
Olit meillä yötäkin, meillä oli tosi hauskaa aina, naureskeltiin joka maanan-tiis-tors-per-lau-ja sunnuntaina
Nyt tää on mennyttä elämää, toivoisin et voisit vielä joskus olla se oma koripalloapelaava itses//
mutta ilmeisesti se ei oo enää koskaan mahdollista//
Kyl mä ainaki oon valmis tekee kaikkeni, et sulle olis kävely mahdollista.
Selite:
Kape, Ihan oikeesti, Olit, ja oot vieläki mulle tosihyvä kaveri, vaikka ootki pyörätuolissa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kuinka koskettava runo, pidin ja toivottavasti kamus pääsee vielä joskus jalkeille! Runo oli hieno :)
Tässä huomaa että välität! hieno:)
Kuinka koskettava runo, pidin ja toivottavasti kamus pääsee vielä joskus jalkeille! Runo oli hieno :)
Tässä huomaa että välität! hieno:)