Nuoresta Vanhaksi

NUORESTA VANHAKSI

kasvoin kotona kauniisti
sain rakkauden ja lämmön
en sitä ehkä huomannut,
älynnyt asiaa ennen
vasta kun kukkaset peitti
kannen; tuon kannen
jonka alle en sanoa enää voi

eihän sitä huomaa nuori
mieli on levoton tuuli
mutta kun ikä karttuu
ajatus mieleen tulee
jotenkin aivotkin varttuu
annoinko liika huolta
annoinko äidille, isälle taakan;
taakan raskaankin

katumusta en tunne
koska kaikki jo ohi on
ehkäpä vielä joskus
kun minutkin kukkaset peittää
ja itkevät kädestä mullan heittää
kannelle tuolle jota avata ei voi
silloin kirkkaus loistaa
ja heille sen sanoa saan
mitä huuleni ei eläissään
voinut sanoa päällä maan