Tulit elämääni, kun nuotio oli jo sammunut. Toit elämän nuotiooni uusia puita joka päivä lisää. Pikkuhiljaa nuotio kasvoi ja kasvoi.Vaihdoit uudet kivet nuotioni ympärille. Tuli päivä, jolloin piti nuotioon laittaa tuli. Epäröit ja mietit, että tuleeko tästä hyvä nuotio. Sytytit nuotion kuitenkin palamaan. Nuotio sai voimaa tulesta. Se roihusi komeana, upeana. Välillä nuotio meinasi sammua, mutta lisäsimme siihen lisää puita, ettei se pääsisi edes hiillokselle. Tuli päivä, jolloin sinun piti mennä. Ei minusta ollut pitämään nuotiota ilman sinua yllä. Kunnes tuli päivä, jolloin heitit nuotioon vettä. Sammutit nuotion. Tulit elämääni, kun nuotio oli jo sammunut. Lähdit luotani sammuttaen nuotion vieden samalla kaiken sen mitä nuotiossa oli. Sydämeni.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
