Mä haluisin et joku olis samanlainen ku mä,
joku joka ymmärtäis eikä olis tekopyhä,
joku joka avais silmänsä ja huomais et maailma on täynnä paskaa.
Mä haluisin et mä saisin olla mä,ilman et muut puhuis paskaa,
ilman et muut yrittäis tehä mun elämäst pelkkää shittii.
Mä haluisin et ne lopettais sen paskan ja antais mun olla,
et ne ees yrittäis ymmärtää ennen ku tuomitsee, et niil olis haluu auttaa.
Mä haluisin et joku ees pysyis aina mun tukena,
eikä aina jättäis,
ei aina pettäis ja valehtelis, yrittäis ees joskus puhuu totta.
Mä haluisin et joku kuuntelis.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niinpä, koskettavan aitoa ja suoraa tekstiä tämä. ei jätä mitään tulkinnanvaraan, ja silti loppu on hirvittävän herkkä ja koskettava (vaikkakin niin arvattava).
ehkä hieman häiritsi paska/shitti jutut tuolla alussa, mielestäni niitä oli liikaa. monen mielestä sana 'paska' ei edes kuuluisi runoihin, minusta sopii aivan hyvin tällaisiin suoraa-puhetta- tapauksiin.
pidän hirveästi tästä.
voi noora.
mä tykkään sun tavasta kirjottaa koska sä kirjotat niin aidosti ja suoraan elämästä.
mutta mun on pakko sanoa tämä, vaikka sä miten kuvittelet olevasi yksin, aä et ole. mä en ole tekopyhä(tai no joskus mutten sua kohtaan) vaan välitän ihan aidosti.
sä tiedät voivas puhua mulle, mä en ikinä pettäis sun luottamusta sillä että puhuisin paskaa susta.
mä lupaan.
koskettavaa ja kaunista.